Turun lintuja

Lainauksia Wikipediasta

Viiksitimali

Viiksitimali

"Viiksitimali pesii laikuittaisesti eri puolilla Aasiaa ja Eurooppaa. Suomessa laji on uusi tulokas, joka esiintyy tätä nykyä Ahvenanmaalla sekä
etelä- ja länsirannikolla aina Oulun korkeudelle saakka. Viiksitimali on merenlahtien ja järvien laajojen ruovikoiden laji, jonka pesimäkannan
kokoa rajoittaa talvien kylmyys. Ankaran talven seurauksena kannat romahtavat rajusti ja vanhat pesimäruovikot voivat tyhjentyä lähes kokonaan,
 mutta pesimäkannat palaavat nopeasti ennalleen, sillä viiksitimali voi meidän leveysasteillamme tehdä kolmekin suurta poikuetta vuodessa.

Suomen ensihavainto viiksitimalista on Helsingistä vuodelta 1949, mutta seuraava varmistettu havainto saatiin vasta v. 1984 Ahvenanmaalta.
Syksyinä 1986 ja 1990 viiksitimaleita saapui parvittain Lounais-Suomeen ja etelärannikolle. Ensipesintä varmistettiin v. 1987 Lounais-Suomesta,
ja 1990-luvulla havaintojen ja varmistettujen pesintöjen määrä alkoi kasvaa, kiitos leutojen talvien. Viiksitimaleiden parimäärien arviointi laajoilla
 ruovikkoalueilla on hankalaa, ja on todennäköistä laji on pesinyt toisen atlaksen aikaan useammassakin kuin yhdessä ilmoitetussa Lounais-Suomen
 atlasruudussa. 1990-luvun alun kannanarvioksi annettiin 50–300 paria, vaihdellen talvien ankaruuden mukaan.

Uusimman atlaksen levinneisyyskartta osoittaa viiksitimalin levittäytymisen maassamme jatkuneen voimakkaana. Laji havaittiin n. 100 atlasruudulla,
ja varma pesintäkin saatiin irti n. 50 ruudusta. Kannanarviota on hyvin hankala antaa, laji kun voi esiintyä hyvinkin monilukuisena suurimmissa
 ruovikoissa. Suuntaa-antavasti voi veikata, että maassamme pesii leutojen talvien jälkeen vuosittain ainakin parituhatta paria viiksitimaleita.
Joka tapauksessa viiksitimali on yhä sen verran harvalukuinen, ja esiintymisalue sopivien ruovikoiden harvalukuisuuden vuoksi epäyhtenäinen,
että uusimmassa maamme eliölajien uhanalaisuusarvioinnissa v. 2010 laji määriteltiin silmälläpidettäväksi. Pientä populaatiota
(n. 500–1 000 paria) uhkaavat satunnaistekijöiden, eritoten talvien sääolosuhteiden, vaihtelut.

 

Meriharakka

Meriharakka

Meriharakkaa tavataan pesivänä kaikilla muilla mantereilla paitsi Etelämantereella. Pohjois- ja Länsi-Euroopassa meriharakka on lähinnä
 rannikkoalueiden asukki, mutta Keski-Aasiassa ja Itä-Euroopassa sisämaalaji. Suomessa meriharakkaa on esiintynyt perinteisesti rannikkoseuduilla,
 mutta viimeisen noin kymmenen vuoden aikana laji on alkannut levittäytyä sisämaahan, lähinnä suurille järville, joskus myös mm. puhdistamojen
lietealtaille. Saaristossa meriharakka suosii puuttomia luotoja, joissa on alavia rantoja ruokailumaastoiksi, mutta se tulee toimeen myös metsäsaarten
 rantamilla.

Meriharakan tiedetään runsastuneen Länsi-Euroopassa 1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla, ja myös Suomen kanta runsastui, eritoten 1970- ja
 1980-luvuilla ja Suomenlahden alueella. 1950-luvulla maamme meriharakkakannan kooksi arvioitiin vain n. 600 paria, mutta 1980-luvun alussa n.
 1 500–1 800 paria, ja 1990-luvun alussa jo n. 3 600 paria. Nykykannan suuruudeksi arvioidaan 3 000–4 000 paria. Vuoden 2010
 uhanalaistarkastelussa meriharakka luokiteltiin edelleen elinvoimaiseksi.

Atlasaineistojen perusteella meriharakan levinneisyys maamme rannikko- ja merialueilla ei ole merkittävästi muuttunut viimeisen parinkymmenen
vuoden aikana. Sisämaapesintöjen määrä on kuitenkin selvästi lisääntynyt. Uusimmassa atlaksessa sisämaasta varmennettiin pesintä lähemmäs 70
atlasruudulla, kun kahden edellisen atlaksen yhdistetyssä aineistossa varmojen sisämaapesintöjen ruutumäärä oli n. 15.

Sääksi

Sääksi
Sääksi on keskikokoinen petolintu, jonka siivet ovat hyvin pitkät ja kapeat. Sen pituus on 52–60 cm, ja siipien kärkiväli 152–167 cm.
Naaras on koirasta isompi. Se painaa noin 1,5–2,2 kg ja koiras 1,2–2 kg.

Sääksen lajityypillisessä lentosiluetissa siivet näyttäytyvät kapeina, joissa käsisiivet ovat pitkät. Siipien kärjissä on vain neljä harittajaa. Sääksen
 lyhyt pyrstö on melko tasapäinen. Liidon aikana sääksi pitää siipiä kulmalla, jolloin siiventaipeet työntyvät eteen. Edestä päin nähtynä siivet näyttävät
 olevan pehmeästi alaspäin kuperat."

Vali Aatos Lehtonen
http://www.veliaatos.fi/

Takaisin