Harjalintu

Harjalintu

Lainauksia Wikipediasta:
Harjalintu

Linnulla on pitkä töyhtö päässä, mustavalkean kirjava selkä ja punertavanruskea pää ja rinta. Kävellessään
ruoanhaussa harjalintu heilahtelee puolelta toiselle ja hyppelee kuin kottarainen. Sen lento on epävarmaa räpyttelyä,
siivet leveät ja mustavalkokirjavat.

Harjalinnun silmiinpistävin piirre eli viuhkamainen harja voi olla pitkin päälakea tai kohotettuna eteen- ja ylöspäin.
Tavallisesti harja on alaspainuneena ja pystyssä vain linnun häiriintyessä. Harjan ruskehtavien sulkien kärjet ovat mustat.

Harjalintu on 25–30 senttimetriä pitkä, sen siipien kärkiväli on 44–48 senttimetriä. Sen nokka on käyrä ja ohut.

Ääni on ontto puputus ”pu-pu-pu”, mikä on antanut linnulle nimen useissa kielissä.

Harjalintu on kaakkoinen laji, joka pesii Virossa harvinaisena, muualla Manner-Euroopassa yleisempänä mutta Skandinaviassa
ei lainkaan. Harjalintuja vaeltaa ajoittain Suomeen etenkin syysmuuton yhteydessä. Se muuttaa talveksi Afrikkaan
Saharan eteläpuolelle.

Harjalintu on riippuvainen avoimesta maanviljelysmaisemasta. Se etsii hyönteisiä kyntömailta ja laitumilta ja viettää pääosan
ajastaan maassa. Harjalinnut nukkuvat puissa.

Urosharjalintu esittelee soitimella naaraalle hyöhenpukuaan. Harjalinnun pesäpaikka on yleensä kolo kivimuurissa, puussa
tai maassa. Harjalintu munii 5–7 harmaanvalkoista tai oliivinkeltaista munaa ja naaras hautoo niitä yksinään 15–18 päivän
ajan uroksen ruokkiessa sitä. Harjalintu ei siivoa pesäänsä, joten se saattaa tulla ajan mittaan likaiseksi.

Harjalintu on nähty tänä keväänäkin Turussa v. 2016.
Veli Aatos Lehtonen
http://www.veliaatos.fi/

Takaisin